Elämäntapa,Matkailu,Yleinen

Uima-allasbileet ja Zumbaparty ja kuivattua inkivääriä

06.10.2018, Helena Kyr

HEi meillä on bileet illalla, kierteli Hollantilainen Petra Tutkija kertomassa labban frendeilleen. Illalla töitten jälkeen poikettaisiin panimoravintolaan. Oltiin San Fransiscossa ja vuosi oli viime vuosituhannen puolella. Puhun aina sitä kun pääsin kolmeksi kuukaudeksi USA:han San Fransiscoon vierailemaan Nykyisten professorit Kallioniemien luona, 1991 eli oli kolmissakymmenissä. He tekivät tutkimustyötä UCSF.n geenilabbassa, väitöskirjaa ja tutkimusjulkaisuja oli heillä tekeillä. Olin aupairina, en siis saanut palkkaa mutta sain eräänlaisen stipendin heiltä, kulukorvaukset matkoihin ja asunto järjestettiin. Päivät observoin työtekniikoita ym labbassa ja illalla menin sinne pikkuyksiööni Sunset bulevardilla, kuljetus oli työpaikan ja asunnon välillä  yliopiston shuttle-bussilla. Tarkoitus oli että olisin siirtynyt matkan jälkeen töihin geenilabbaan mutta kohtalo puuttui silloin peliin ja tilalleni li löytynyt nuori biokemisti joka sen paikan sai. Kotiin palattuani jouduin vielä opettamaan sille finninaamalle kaiken mitä olin matkalla oppinut, työtekniikoita ym. (Pääsin mukaan stipendimatkalle bonuksena osallistumisestani varsinaisen päivätyön ohella prostatacarsinoma tutkimusprojektin työhön.)

Kuitenkin, ensin menimme metrolla kaupungin keskustaan ja sinne panimoravintolaan, se oli valtavan iso latomainen rakennus. Join kokista ja joku haki pöytään tortillalastu-juustolautasen, ja jotkut joivat yhden oluen. Siinä juteltiin ja otettiin muistoksi valokuvia. Hollantilainen Petra tiesi erään paikan jonne voi lähteä jatkoille ja käytin tilaisuutta hyväkseni päästäkseni tutustumaan paikalliseen iltaelämään. Pääsin uima-allasbileisiin.

Menimme kadulta sisälle tunnelmavalaistuun saliin jossa oli paljon nuoria ihmisiä, diskomusiikkia ja tiivis tunnelma. Lattia oli valaistu, lattiana oli uima-allas joka oli peitetty pleksilevyillä ja ne taipuivat vähän tanssivan massan alla. Nuori tummaihoinen mies pyysi heti minuakin tanssimaan ja tanssimme muutaman chipaleen verran. Sitten äkkiä Petra tuli ja nyki hihasta, että pitää mennä. Sain halauksen tummalta isolta komistukselta ja sitten minut vietiin kädestä pitäen taksiin ja lähetettiin kotiin.

Porvoossa, avomieheni A. palasi aamulla kotiin yötyövuorosta ja nukkui ensi iltapäivään asti väsyneenä valvomisesta. Kun hän heräsi, ehdotin että kun on vielä ne Porvoon syysmarkkinat niin jos mentäisiin vielä markkinatorille Porvoonjokirantaan ja syötäisiin siellä markkinaruokaa kojuista, ja samalla ostettaisiin ne eileiseltä ostamatta jäänyt kuivattu inkivääri. Mentiin polkupyörällä ja jätettiin pyörät parkkiin puistonreunaan Torin laidalle. Syötiin lounaaksi paistettuja muikkuja, otimme yhden ison roppeen ja jaoimme se. Sitten siirryimme toiseen kojuun josta otimme lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa sekä kahvit. Söin lettusta pari palaa ja avomies söi loput. Sitten vielä ne kuivatut hedelmät, inkivääriä, viikunoita ja manteleita. Ostimme niitä kuivattuja sokerittomia inkiväärejä Tapahtumataloonkin jonne Tapahtumajärjestäjä halusi niitä kahvipöytään. Kotona laitoin ne inkiväärit kannelliseen lasitölkkiin jonka viemme Tapahtumanjärjestäjälle.

Pyöräilimme kotiin jossa A. meni vielä lepäämään jaksaakseen mennä seuraavaksikin yöksi työvuoroon. Puin ylleni jumpparomppeet, ja lähdin polkupyörällä kuntokeskukseen jossa oli alkamassa Zumba. Oli ajoissa paikalla.  Klikkaa sinisestä Zumba-sivulle. Mukaan mahtui joten klikkasin itseni vastaanoton tietokoneelta osallistujaksi ja menin mukaan.

Zumban vaihtuvien rytmit ja liikesarjat veivät 60 minuutin ajan mukanaan erilaisiin tanssillisiin aerobisiin tunnelmiin. Zumba-insrtuctorimme S.P. ohjasi musiikillisen maailmanympäsrysseikkailun menoa. Zumban jälkeen kävin kuntosalin puolella crosstreinerissa viisi minuutti, otin juoma-automaatista maitokahvia kun tee oli loppunut ja odotin että naisten pukuhuoneelta lähtee isoin ryysis ja kävin pukemassa kotimatkavaatteet päälle. Aulassa oli porukkaa lojumassa sohvilla, sanoivat että he on sielät ”Pomot kunttoon” -liikuntakurssilta. Heistä joku hoki sukunimeäni ja pysähdyin ja niiasin ja esitteli itseni että olen se Kyrölän rouva. He tervehtivät ja lopettivat hokemisen ja pettyivät kun en ollutkaan sellainen valtava iso lihasmörskäri jota he odottivat siihen. Lähdin äkkiä ulos ja pyöräilin kotiin. Kissamme tuli kotona sisälle samalla ovenavauksella ja vietimme loppuillan kahdestaan ja katseltiin televisiota.

, , , , ,


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *