Lainaa.com

Elämäntapa,Yleinen

Työn merkitys minulle

02.10.2018, Helena Kyrölä

Minulle heitettiin viime K:Y:n tapaamisessa aiheeksi työn merkitys minulle, ja olen siitä asti miettinyt sitä asiaa.

Mitä on työ, ja mitä merkitsee minulle työ. Olen kasvanut kahdessa kodissa, isovanhempien ja vanhempieni kodissa, joissa kummassakin oli omansa työsarka. Isovanhemmat minulla on kummankin vanhemman puolelta olleet maanviljelijöitä. Isäni kotitila Kyrölän tila, se annettiin pois ollessani noin 13v. Meille tuli yllättäen Pohjanmaalta kaksi vierasta, lakimies asianhoitaja ja vaativat isääni neuvotteluun. Neuvottelu käytiin meidän silloisen kerrostalovuokrakolmion olohuoneessa Tampereella Tohlopin kaupunginosassa. Minutkin pyydettiin sinne, kun olin kotona läksyjä lukemassa lastenhuoneessa. Miesten asia kosketteli isän perintötilaa ja sen kohtaloa. He halusivat tietää ryhtyisikö isäni tai minä mahdollisesti pitämään tilaa. Asia tuli yllättäen esille ja minulle 13-vuotiaalle maatilanpito nyt ei ollut ensimmäinen haave. Ja isällä oli selkä kehno, leikattukin kerran. Näin jälkeenpäin olen muistellut asioita ja kylä sitä maallemuuttoa joskus harkittiin, isäni mietti jos saisi hommattua jonkun maatyökoneen niin sillä voisi siellä pärjätä. Maanviljely elinkeinona ei houkutellut, muistoissa oli isällänikin kotitalon tulipalo ja äitinsä kuolema tulipalossa ja isänsä vaikea masennus näistä asioista. Suurperheen selviäminen vanhimman sisaren huolenpidolla ja lisäksi koettavana oli silloin vielä toinen maailmansota. Sodan jälkeen oli kummallekin vanhemmalleni elinkeino löytynyt kaupungista, Tampereelta. Niin sitten pienen painostuksen jälkeen isä kirjoitti nimensä luovuvuspaperiin ja minäkin, sillä tilalle oli löytynyt ottaja, isän serkun poika. Muistan kuinka isä itki.

Mitä työtä tekisin isona?

Kun mietin työn merkitystä, minkä alan valitsen kun kasvan aikuiseksi ja mitä eämästäni tulee niin olin umpikujassa. Tuleeko minusta mitään?

KOULUUN

Aika toivotonta oli. Maalla farmilla, maatilalla työ liittyy elintapaan, eli siellä ihmiset asuvat ja elävät oman elämäntyönsä keskellä. Se on yksityisyrittäjyyttä. Farmariksi ei, mutta mikä minusta tulee???… no, kävin koulua a ajattelin että se jossain vaiheessa selviää elämänura. Kävin kansakoulua viisi vuotta koska meillä oli muutto kun olin neljännellä luokalla, siihen asti kävin Tammelan kansakoulua. Isän ja äidin tehdastyöpaikka meni konkurssiin. He nuorena kun olimme pieniä työskentelivät Kudos- nimisessä tekstiilitehtaassa ja ma asuimme tehtaan asunnossa, se oli kahden perheen omakotitalo. Mistä siihen romahdukseen sitten asunto ja työpaikat.

Asunto löytyi ensin vanhasta talosta Amurin kaupunginosassa, kolme huonetta, keittiö ja alkovi. Se oli hieno meidän lasten mielestä koska siellä oli kuumavesiboileri, ja hanasta saimme lämmintä vettä. Isoille siskoille oli oma huoneensa ja meille pienemmille oli kerrossängyt ovellisessa alkovissa. Ja hienoa oli myös kiinteät vaatekaapit isän ja äidin makuuhuoneessa. Ajan kanssa se vanha talo Amurissa sai purkutuomion ja muutimme asumaan VVO:n vuokrataloon Tohlopissa. Vanhemmat sisarukset siinä vaiheessa muuttivat pois kotoa. Tohlopissa asuimme sitten kunnes aikuistuimme ja vanhemmat hankkivat vanhuudenkodin , kaksion Hervannasta aikanaan.

Viidenneltä luokan kävin Amurin kansakoulussa. äiti oli nolo kun opettaja kyseli että miksei minua oltu laitettu oppikouluun, mutta hän selvitti että meillä oli muutto ja toiseksi olin niin pieni vielä, että jos seuraavana vuonna sitten. Viidennen luokan keväällä kävin pyrkimässä Tampereen Yhteislyseoon. Sieltä tuli tuomio etten päässyt. Pisteitä kun tarkastettiin kotoa pääsykoepapereista niin huomattiin että pääsykoearvioija oli ollut huolimaton ja oli jättänyt pisteitä laskematta ja yksi vastaus koepaperin toisella puolella oli jäänyt tarkistamatta. Siitähän voi tehdä valituksen mutta se jäi kaikessa tohinassa ja kaiken lisäksi koulukaveri jonka kanssa istuin samassa tutkinnossa pääsi vaikka hänellä oli huonommin mennyt pääsykoe. Voi että se harmitti minua. Syksyllä päätimme että menemme kokeilemaan mitä sanotaan Tammerkosken Tyttölyseossa jota sisarenikin oli käynyt. Menin siskon kanssa lyseolle, rehtorina silloin ollut Anni Arjanne otti paperini ja ihmetteli ääneen että minne ihmeen kouluun ei näin hyvillä papereilla päässyt ja merkkasi minut suoraan koulun oppilaaksi. Miksi sitten ensin pyrin sinne Yhteislyseoon? syynä oli että se koulu oli silloista kotiamme lähinnä ja viisivuotinen keskikoulu. Tyttölyseo oli silloin kuusi vuotta ja vähän kauempana. Mutta sinne sitten reippaana menin lukukauden alkaessa. Äiti ompeli minulle uudet vaatteet koulua varten MuotiSorjan kaavoilla: tummansiniset jerseyhousut ja jerseytunikan jossa oli sinisellä pohjalla valkoisia pieniä sydämiä.

 

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *