Lainaa.com

Yleinen

Memoaaria 6 pakkaaja

20.03.2021, Helena Kyrölä

Hei pakkajatyttö! Juu, juustossa löytyy? mutta ei minulle ole ikinä huudeltu eikä nälvitty siitä asiasta. Ensimmäinen palkkatyöni nimittäin oli pakkaaja. Elettiin vuotta 1978. Olin teini-ikäinen nelilapsisen perheen kolmas lapsi, vanhemmat sisarukset olivat jo muuttaneet omiin koteihinsa ja minullekin piti jö löytyä kesätyöpaikka koulun kesäloman ajaksi. Asuimme Tampereella Tohlopissa VVO:n vuokrakolmiossa. Tohlopissa oli kiva asua, lenkkeilymahdollisuudet oli hyvät, äidin työpaikka TV:n Tohlopin studiot oli kävelymatkan päässä ja bussipysäkille oli lyhyt matka.

Kiertelin kavereineni: M.K., A.S. ja A.T. haettavaksi ilmoitettuja mahdollisia kesätöitä, kävimme Sokoksellakin jossa työhakemuksemme joutuivat kaksikymmensenttisen hakemusnivaskan alimmaiseksi. Toivoimme silti että saisimme kesätöitä, se olisi tiennyt palkkaa, menoja on teini-ikäisilläkin ja ne kotoa saadut taskurahat riittivät tikkunekkuihin, kuukautissuojiin ja Girl-meikkeihin, joskus nuorten diskon sisäänpääsyyn sekä teehen nuorten suosimissa kahviloissa. 17 vuotiaana minnua ja A:S: onnisti, pääsimme Valiolle sulatejuustotehtaalle pakkaajiksi. Olin siellä kahtena kesänä. Sulatejuustotehdas sijaitsi Kyttälässä lähellä rautatieasemaa ja Sinistä siltaa. Sitä tehdasta ei enää ole.

Kuvassa pakkajat A.S. sekä kirjoittaja H.K. sinisessä työtakissa.

Saimme kivat työtakit ja päässä täytyi pitää paperihuppua. Joka päivä työt aloitettiin leimaamalla kellokortti työtakki päällä ja sama toistui työstä lähdettyä. Päivällä söimme lounaan tehtaan ruokalassa, annokset olivat terveellisiä ja edullisia. Paras ruoka oli mielestäni porkkana-jauhelihavuoka jota sai ison lautasellisen ja siihen päälle läjä voita sulamaan. Namn. Teen sitä vuokaa välillä itsekin ruuaksi.

Kun kuukauden työ oli tehty menimme jonossa työpäivän päätyttyä tehtaan konttoriin ja saimme kukin vuorollamme tilipussin, se oli kiinniliimattu pieni paperipussi jossa oli kapea tilinauha johon oli laskettu työtunnit sekä palkka käteisenä pennilleen laskettuna.

Leimattuamme kellokortit koko tehtaan väki kerääntyi isoon tehdassaliin jossa oli käskynjako. Tehtaan johtaja jakoi työllisille työpaikat, joillakin työpiste oli aina sama, jotkut pääsivät työpisteisiin joissa tarvittiin. Ja jos väkeä oli ylimääräisiäkin niin löytyi tehtävää saaveilla kuorimassa homeita palautusjuustoista, eli homeiset kohdat kerättiin poistoon ja käyttökelpoiset otettiin talteen ja niistä tehtiin halvinta sulatejuustoa. Kerran eräs rouva pyörtyi käskynjakotilaisuudessa, myöhemmin kuulimme että hän oli raskaana ja oli ennenkin alkanut pyörtynyt alkuraskauden aikana ja siellä hän oli taas parin päivän kuluttua koneellaan hymyillen odottavan äidin onnellista hymyä. Sulatejuuston valmistus oli tarkkaa työtä, jokaisella sulatejuustolla oli oma reseptinsä, minkä laatuista juustoa sekä salainen ainesosa jonka reseptin vain tehtaan johtaja ja luotettu miehensä tiesi.

Juustokoneita oli useita erikokoisia, ja oli pitkä linjakin, jolla keitettiin ja pakattiin desin purkkeihin maustettua vientijuustoa. Kesätyöllisenä sain usein paikan ison linjan loppupäässä jossa pienet sulatejuustopurkit purskahtivat koneen uumenista tulikuumina pitkää liukuhihnaa myöten. Purkit piti liukuhihnalta saada kerättyä pahvinpalojen avulla viiteen tai kuuteen parinkymmenen purkin pinoon, jotka ensin käsipelillä käännettiin nurinpäin kansi alaspäin että avattava tuote on sileä kun sen foliokannen avaa, sitten sama purkkikasa käännettiin vielä kerran oikein päin isoihin kontteihin pakkaamista varten. Olin teini-ikäisenä aika hintelä ja se purkkikasojen kääntäminen ei ollut aivan yksinkertainen homma, niitä purkkeja siten oli ympäri lattiaa ja liukuhihnalla.(Ne pudonneet purkit vietiin saaveille ja hyödynnettiin siellä, mitään ei heitetty hukkaan.)

Eiks häntä voisi auttaa kysyi eräs kiltimpi mies, mutta siihensanottiin että hänenkin pitää oppia, yrittää vielä. Ja niin yritin vielä ja kyllä ne purkkikasat alkoi pysyä kasassa, ensi nurinpäin ja sitten oikeinpäin. Ja kyllä minulla oli käsivarret hellänä iltaisin. Kivointa oli pakata Viola- ja Pingviini-juustoa pikkukoneella lasisiin juomalaseihin ja Koskenlaskija-juustoa foliovuokiin pahvirasioissa. Kahvitauko oli omaa aikaa ja silloin teimme tuttavuutta pukuhuoneella työkavereihin joilla oli kivoja juttuja kesäapulaistenkin kuulla. Toisena vuonna olin jo kahdeksantoista ja sain tehdä myös iltavuoroja, se tiesi parempaa palkkaa.

Päivän päätteeksi iltavuoron jälkeen tehdassali ja juustonkeittokattilat ja -linjat pestiin. Iltavuorolaiset pukivat päälle suojatakit, pitkävartiset kumikäsineet ja kumisaapaat. Kaikki kasteltiin vesiletkuilla ja pestiin voimakkaalla lipeäpesuaineella ja harjalla huolellisesti ja huuhdeltiin runsaalla lämpimällä ja kuumalla vedellä. Pesun jälkeen tehdassali ja laitteet olivat kuin uudet ja käyttämättömät seiniä ja lattiaa myöten. Jotenkin sain kamalan allergisen kokovartalo-ihottuman siivousaineista vaikka hyvin koetin suojautua, onneksi siivousvuoroja ei ollut usein.

Kesätyö Valion sulatejuustotehtaalla oli ainoa tehdastyökokemukseni. Ai lempisulatejuusto? Pidin kovasti maustetuista sulatejuustoista, maustekurkkujuusto oli suosikkini.

Kun sitten sain palkkani, mietin silloisen jo koulusta tutun A:S:;n kanssa mitä tehtäisiin. Toteutimme haaveen Tukholman laiva-matkasta, Junalla Turkuun, Turusta Tukhholmaan, yö hotellissa ja takaisin.  A:n vveljen piti lähteä mukaan, mutta hän peruutti viime hetkellä. Matka onnistui ja jatkoimme elämässä eteenpäin kumpikin omaan suuntaamme. A.S: pääsi opiskelemaan Televisio-opistoon kuvaussihteeriksi ja minä laborantiksi Pirkanmaan ammattikoulun laborantti-linjalle.

 

 

 

, , , , ,


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *