Vuosituhannen vaihteen jälkeen vuonna 2003 elin hyvin ahdistavan syksyn. Se oli sattumien summaa josta kuitenkin selvisin ehjin nahoin. Näin jälkeenpäin ajatellen asiat ei olleet niin vakavia mutta silloin monta kärpästä muodostivan härkäsen joka hajaantui asioiden järjestyttyä.
Vietin aikaa Helsingissä Mikonkadun työvoimatoimistossa, selasin yhteiskäyttötietokoneella mahdollisia työpaikkoja, koulutuksia ja järjestöjen sivuja selvittääkseni mahdollisuuksia. Olin valmistunut ohjaustoiminnan artenomiksi pari vuotta sitten. Asuin tilapäisasunnoissa ja kävin töissä haastattelijana tekemässä kuluttajatutkimuksia ja toimistoapulaisena eräässä keskustan toimistossa. Minulla oli nollatyösopimus, menin töihin pyydettäessä ja sain sovellettua työmarkkinatukea. Tavoittelin vakaampaa elämänlaatua ja suunnitelma alkoi valoittua. Hakisin opiskelemaan lähihoitajaksi, niitähän aina tarvitaan. Silloin oli mahdollista työttömänkin opiskella iltaopinnoissa ja voisi samalla saada sitä työmarkkinatukea opiskelun aikana. Löysin mahdollisuuden opintiohin Diakoniaopistosta ja ilmoittauduin kaksipäiväisiin pääsykokkeisiin. Tavoittelemani työpaikka tyyyöpajaohjaajana ei ollut toteutunut kun puuttui silloin pätevyydestä terveydenhoitoalan perustutkinto joka oli vähi,,äiskoulutusvaatimuksena ko. töihin. Oli sinkku siihen aikaan ja sosiaalinen elämäni oli hyvin vaatimatonta. Deittailin välillä silloisten deittisovellusten välityksellä, useimmiten deitti jäi kertatapaamiseen (kuitenkin pääsin deiteille).
Löysin silloin vaatimattoman asunnon, pienen hellahuoneen, yksön 18m2 Porthaninkadulta. Se olisi lähellä Diakkia ja myös kuntosalia jossa hoidin kuntoani. Sinkun kannalta sijainti oli loistava ja edullinen hinta johon rahani piti riittämän. Pieni valkoiseksi maalattu huone, keittosyvennys jossa oli kaasuliesi ja vessa. Suoihkua ei ollut, alakerrassa oli valtava taloyhtiön yhteissauna josta tlasin saunavuoron.
Opinnot alkoivat perushoidon kursseilla, kurssikaverit oli kivoja ja opettajat myötämielisiä opintojen suhteen. Perushoitokurssi oli kolmessa jaksossa ja jokaiseen liittyi käytännön työharjoittelua oikeilla työpaikoilla. Olin kokeillut varsinaista hoitoalaa, laboratoriotyö ei kelvannut työharjoitteluksi mutta olin ollut hoitoapulaisen sijaisena Rinnekodilla Espoossa ja se hyväksyttiin. Olin miettinyt myös opppisopimusvaihtoehtoa opintoihin, mutta en löytänyt silloin sopivaa koulutustyöpaikkaa, tai yksi löytyi eräästä kehitysvammaisten hoitokodista Espoosta, mutta asia jäi pöydälle kun ko. hoitokodin vastaava sairaanhoitaja sairatui, h’n selvitteli asiaa minulle myöhemmin. Mutta kaikki piti olla hyvin. Asiat rullasivat.
Sitten tuli ensimmäinen tapapakki, ammattijärjestöni ilmoitti että opintokokonaisuuden laajuuden takia en saakkaan tukea vaikka opiskelin iltalinjalla, ja säädösten mukaisen tuntimäärän, tunnit alkoivat puoli tuntia liian aikaisin että olisin ollut tukeen oikeutettu. Ja jo myönnetty tuki peruutettiin ja perittiin takaisin. Maksoin sen ja hain sitten opintotukea. Opintotuen saaminen vaikutti varmalta, mutta byrokratiaan menisi kolme tai neljäkin kuukautta. Ja millä sitten maksaisin vuokran, mietin? jos kysyn sossusta ajattelin ja menin sossun jonoon kysymään jos olisi mahdollist saada tilapäisesti takaisin maksettavaa rahallista avustusta vuokraan ja ruokaan ennen kuin saan mahdollisen opintotuen. Pari kertaa kävin Kallion sosiaalitoimiston raha-arkunvartijan puheilla ja puhuttuani ja selitettyäni tilannettani kuin ruuneperi, sain myöntävän päätöksen anomukseeni.
Kävin pankkiautomaatilla joka päivä tarkistamassa olisiko tilille tullut rahaa, mutta joka kerta tili ammotti tyhjyyttään. Kaiken kaikkiaan nollatila elämässä ja vuokraisäntä alkoi rääkyä kun ei saanut vuokrasuoritusta. Kävin uudeleen sossussa juttelemassa raha-arkunvartijan kanssa. Hän oli sitä mieltä ettei munulle kuulu se sosiaalituki. Ja että minun koska olin terve ja tukeva naisihminen, pitää jotenkin toisella tavalla selvittä raha-asiani. Kerroin että vuokraisäntä uhkasi lähettää ovelleni gorillat jotka nostavat tavarani pihlle ellen heti maksa. Sosiaaliviranomainen oli sitä mileltä ettei niin voi tehdä vaan vuokra-asunnossahan voi asua puoli vuotta ennen kuin lain mukaan voi mihinkään toimenpiteisiin ryhtyä mutta vuokraisäntä oli eri mieltä ja laittoi myllyjä pyörimään.
Vielä kerran kävin sosiaalitoimistossa, siellä oltiin jo väsytty minuun kun siellä turhaan kävin. Pyysin kuitenkin selvittämään minulle myönnetyn takaisin maksettavan etuuden kohtaloa ja selvisi että myönnetty etuus oli jätetetty pöydälle koska minulla on rikas sukunimi. Rikkaasta sukunimestä huolimatta pankkitili edelleen ammotti tyhjänä. Kaikki laskut oli maksamatta ja gorilla vaani kotiovella uhkailemassa. Kyselin jopa srtipparin paikkaa kun sellainen ilmoitettiin Porthanin kadulla silaisevaan erotica-klubiin. Minua ei otettu huomioon kun olin niin tavallisen näköinen ettei kukana maksaisi näkemisestäni.
Diakoniaopistolla minua autettiin sitten, etten mitenkään voi jäädä asumaan sinne Porthaninkadulle. He Diakoniatyöstä minulle annettiin koko opiskeluajaksi asunto Kivihaan diakonissojen talosta. Olisin saanut hetikin silloin hätäasunnon, mutta en uskonut että vuokraisännä gorilla minua fyysisesti vahingoittaisi kuitenkaan, kunhan yritti myydä prostituutioon huonolla menestyksellä kun en ole kovin seksikäs. Aikaa siinä meni ja sitten sain kirjeen että opintotukeni oli myönnetty ja se tuli pankkiin. Samalla tuli tilille myös Sosiaaliviraston takaisin maksettava tuliraha. Ja maksoin vuokrarästin ja palautin takainmaksettavan sosiaalitukirahan ja muutin sinne Kivihakaan valkoiseksi maalattuun yksiöön jossa oli keittokomero ja oikea kylpyhuone, se oli edullinen ja vuokran sain maksettua opintotuen asumislisällä. Katsokaas, hakeuduin sinne opikeluihin koska en ollut päässyt mihinkään kunnolliseen työhön silloin. Olin jo ohittanut 40 v.
Siinä meni sitten kaksi vuotta, opiskelin ja välillä olin työharjoitteluissa, toisena vuonn minulle valittiin opintosuuntauksena kuntoutuksen tukeminen, koska oli ohjaustoiminnan artenomi ja se lisäisi mahdollisuuksian työllistyö haluamaani työhön työpaojaajaksi. Toisena vuonna opiskelin edelleen aikuisopiskelijana nuoorison mukana mutta omalla kurssilla, minulla oli oma kurssinumero ja lisäkseni oli myös toinen aikuisopiskelija samalla systeemillä eräs perushoitaja joka päivitti tutkintoaan. Ei ne opiskelut hukaan menneet, tosin työpajaohjaajan työtä tein muutaman kuukaden sijaisuutena myöhemmin, pääsosin sai töitä vanhustenpalvelujen perushoidossa psykogeriatristen asiakkaiden parissa laitostyössä. Viimeksi olin laitostyössä kymmenen vuotta sitten, jouduin terveyssyistä jäämään eläkkeelle. Vielä olisin voinut toimia työpajaohjaajana mutta työpaikka ei ilmaanunut. Ja ole tehnyt kotona kotitöitä. Sisså. Kaikki hyvin kun on tukka hyvin.
ahdistus, Diakoniaopisto, opiskelu, sosiaaliutki, Työnhaku, velanmaksu