Lainaa.com

kulttuuri,taide

Shamaanirumpu

29.10.2020, Helena Kyrölä

Shamaanirumpu on yleensä itse valmistettu tai omaksi ostettu, noitarvike, rituaalivempain. Nykyään suosittua ajanvietettä on shamaanirummutustapahtuma jossa kaikilla tapahtuman osanottajilla on oma rumpu jolla voi rummuttaa. Rummutuskokemus on jokaisella omansa. Rummun voi ennen käyttöönottoa vihkiä tehtäväänsä, rumpu että rummuttaja pitää ”esitellä” muille shamaaneille joita on maan päällisiä, maan alisia sekä vedenpäällisiä, pohjoisessa, idässä, etelässä ja lännessä. Kun rumpu on vihitty niin kaikki maailman shamaanit ja elämän henget tunnistavat sinut rumpuinesi.

Olen opiskellut ohjaustoiminnan artenomiksi  Kankaanpään opistosta vuoden 1999 lopulla, kädentaitojen kurssitarjonnassa oli noitarummun valmistus, se silloin jäi koska olin jo valinnut tarvitsemani kurssit. Nyt sitten, vuosi sitten Hengen ja Tiedon messuilla, (jokavuotinen noitien konferenssi Helsingissä, tänä vuonna se jäi Korona-pandemiarajoitusten vuoksi), huomasin että tarjolla oli Shamaanirummun valmistus kurssi. Haa -ajattelin ja ilmoittauduin heti kurssille. Sovittuna ajankohtana huomattiin että olin kurssilla ainoa osallistuja ja sainkin henkilökohtaista ohjausta rummun valmistukseen. Rumpuun kuul uu tietenkin kehikko, se on shamaanirummussa koivupärettä, rummun kalvo on tsisnaa eli parkittua ohutta poronnahkaa. Kiinnittämiseen tarvittiin juuttinarua, hienommissa rummuissa kiinnitys tehdään jännelangalla. Rumpupalikka voi olla poron tai hirvenluuta, tässä tapauksessa se on kuivunut oksa johon on tehty villainen pallukka. Kurssilla ompelin valmiiseen rummunkehikkoon vedessä liotetun vaalean nahkapalan ja sain mukaan rumpupalikan materiaalit ja jatkokäsittelyohjeet. Kotona, kun rumpuun ommeltu nahkakalvo oli kuivunut kireäksi, maalasin rummun akryyliväreillä, sekä rummun kehikon että kavon johon piirsin oman kuvion. Kun maali oli kuivunut sivelin rummun pintaan mehiläisvahaa. Näin rumpu säilyy kauemmin hyvänä. Rumpupalikkaan suunnittelin värikkään revontulikuvion värikkäistä villahahtuvista, jota minulla piti olla varastossa mutta ei sitä sitten löytynyt vielä. Letitin vaillalangasta nyörin jonka kiedoin rumpupalikan ympäri koristeeksi. Rummuttelin kokeeksi rumpua ja kyllä se tarpeeksi hyvin soi.

Rummustapahtumaa

Selasin netistä FC-sivuston tapahtumia-ilmoituksia ja löysin sieltä ilmoituksen Valon Annan Silvassa järjestämästä rummutustapahtumasarjasta syksyllä 2020 ja rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin. Sain A.V.:ltä mahdollisuuden osallistua tapahtumasarjaan. Se olisi jännittävää, mitään vastaavaa en ole ennen kokenut. Tapahtuma olisi Helsingissä, A.V.: n työhuoneella. Tänä vuonna meitä on riivannut Korona Covid-19-pandemia, prioni-infektio joka on sotkenut koko maapallon kaikkien ihmisten ja eläinten elämät. Meillä on pitkä lista rajoituksia ja ohjeita vieraitten ihmisten tapaamisiin, tapahtumiin osallistumisiin ja hygieniaan sekä infektioilta suojautumiseen. Ensimmäiseen rummurustapahtumaan mennessäni olin varovainen. Helsinki oli hiljainen pandemiarajoitusten vuoksi. Olin varannut hotellihuoneen hotelli Arthurista Helsingin keskustasta, jos tilaisuus venyisi. Lähdin ajoissa kotoa Porvoosta linja-autolla. Suunnistin ensin kohti hotellia jonne majoittauduin, voisin samalla käydä Ateneumissa taidenäyttelyssä kun kerran tulin Helsinkiin, mutta seiraavana päivänä. Löysin hotellin ja majoituin pieneen studioon. Menin loppumatkan taksilla, en välittänyt mennä metrolla, vaikka olisin silläkin päässyt. Taksi löysi hyvin perille. Ja tapahtuma johon osallistuin oli lämminhenkinen ja tapahtumapaikka oli puhdas ja siisti. Olin löytänyt itselleni uuden harrastuksen.

 

, ,


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *