Keväällä sain Holiday-klubilta mielenkiintoisen tarjouksen: viikko Etelä-Italiassa Tropeassa Calabriassa. Mieheni oli myös miettinyt Italianmatkaa, kun jäi sellaisesta vaille kun mentiin kihloihin: hän oli suunnitellut ES-sinkkunaisten kanssa viinimatkaa Toskanaan. Ei se nyt ihan vastannut hänen unelmaa Etelä-Italia, mutta hän innostui myös asiasta.(Minulla on elinkumppanina ollut sellainen ”unelmien poikamies”. (ollaan televisiosta nähty miten systeemi toimii, tosin ei oltu televisiossa ja vähän vaatimattomampia)
Tuumasta toimeen sitten ja selailin matkantarjoajien sivuja kunnes sain järjestettyä matkan. Suoraan paikan päälle lennot menivät yli mahdollisen budjetin, joten päädyin samankaltaiseen ratkaisuun kun teimme vuosi sitten Portugalin matkalla. Menimme lentokoneella ensin Tukholmaan, sieltä Frankfurtiin ja sieltä Napoliin. Yövyimme Napolissa ja meilla oli ilta aikaa tutustua kaupunkiin josta usein haaveillaan, mutta jossa ei tule käytyä. ”Nähdä Napoli ja kuolla” -sanotaan. Tropeaan pääsimme junalla. Tropea-viikon jälkeen lensimme Lamezia Terme:sta Roomaan, sieltä Rigaan ja sieltä Helsinkiin. Käytimme useita lentoyhtiöitä, matka tuli maksamaan noin pari tuhatta euroa. Lentojen ja hotellien ym järjestelemiseen meni pari kolme päivää.
Hotellimme Napolissa oli vaatimaton, mutta siisti, lähellä rautatieasemaa ja siihen sisältyi aamiainen. Hotellille pääsimme taksilla,, metka ei ollut pitkä mutta ruuhkaiset kadut hidastivat matkaa. Ehdimme tutustua hotellin lähialueisiin, mielenkiintoinen nähtävyys olisi ollut Pompeiji, mutta sinne aika ei riittänyt. Mielenkiintoista oli nähdä miten muinainen historia yhdistyy aikamme hektisyyteen. Näimme eri tyylien sekametelisopan yhdistettynä lama-ajan toivokkuutteen paremmasta huomisesta.
Tropean kaupunki oli positiivinen yllätys, kaunis keskiaikainen pikkukaupunki meren rannalla vuoren reunalla. Loma-asuntomme sijaitsi 300m merenpinnan yläpuolella, lomaresortti Villagi D\’Olivara oli aika hiljainen, vielä ei ollut sesonki. Lomakylän kaikki palvelut olivat toiminnassa, vain ulkoravintola oli remontissa ja iltaohjelmaa ei ollut. Resortin ja kapungin välillä sukkuloi pikkubussi tunnin välen joten oli helppo päästä kaupungille ostiksille ja uimarannalle. Keli oli keväisen viileä ja tuulinen, kuitenkin aurinkoinen ja tarkeni paitasillaan.
Kaupungin kapeilla kujilla on paljon pikku puoteja ja ravintoloita. Yleensä söimme aamiaisen hotellilla ja lisäksi yhden ruuan joko hotellilla tai kaupungilla. Italialainen jäätelö on ihanaa ja maistelimme paikallisia erikoisuuksia. Makuelämyksiä oli ”pizza Tropea”, vasikanskaloppia sitruunakastikkeessa ja makeat punasipulit, mozzarella-juusto sekä maukkaat tomaatit. Paikalliset ”taloviinit” maksoivat euron pari litra ja niitä oli hauska maistella. Viinit olivat raikkaita vino verde-tyyppisiä meitoja viinejä kuplilla tai ilman.
Tulivuori Stromboli sijaitsee aika lähellä kaupunkia. Tulivuori on elävä ja sen jyrinä kuului aika-ajoin Tropean kaupunkiin. Kävimme katsomassa tulivuorisaarta laivaretkellä, seitsemän tuntia vietimme laivassa kierrellen tulivuorisaarta. Merenkäynti oli voimakas ja suunniteltu kävelyretki saarella jä koska laivan keinuminen mainingeilla esti pääsyn laituriin. Laivan henkilökunta jakoi retkeläisille oksennuspusseja, kova tuuli riepoi hiuksia ja tihkui välilla sadetta merenroiskeiden lisäksi. Tulivuori jymisi, ja sieltä pöllähteli savua ja välillä näimme ilman purskahtavan laavaroihun. Kuumaa sulaa laavaa, kiviä ja tuhkaa vyöryi tulivuoren reunaa myöten. Illalla pääsimme ehjin nahoin satamaan. Matkalla äänestyksen jälkeen pyysimme kapteenilta että palaisimme satamaan aikaisemmin kovan merenkäynnin ja sateen vuoksi, hän kuitenkin päätti että kun oli myynyt seitsemän tunnin retken niin sen saamme, ja saimme kokea risteilyä koko rahan edestä.