Yllärinä soitteli tuttavani niiltä ajoilta kun muutin Tampereelta Hesaan, se Kainuun tyttö. Olen usein pyydellyt häntä käymään Porvoossa, mutta vasta nyt hän sitten tuli. Ja sopi ajaksi puolen päivän aikaan. Hänellä on muitakin tuttuja Kaupungissamme. Kahdentoista bussilla yllään nätti pitsityllitunika hän tuli Hesan kautta Espoosta jossa asuu. Ilmoitin puhelimella etukäteen mitä vaatteita on päällä, mustat housut ja vihreä käsinneulottu pusero, mutta hän käveli ohi eikä huomannut ennen kuin tartuin käsipuoleen.
Sovimme että vaihdetaan kuulumisia, käydään taidenäyttelyssä Taidetehtaalla ja sitten syömässä. Ja Kajaanilainen toivoi että tapaisi erään miestuttavansa runoilija myös, vaikka heillä on välit olleet viileät jo pitkään ja runoilijalla on joku uusi nainen. Mielenkiinoista tosiaan.
Parkkeerattiin itsemme ensin kahville Vanha Paahtimoon ulkoterassille. Kerroimme kuulumisia ja katselimme samalla valokuvakirjoja matkoiltamme. Hän mielellään katseli valokuvia, siinä vierähti tovi. Mieheni on työvuoroputkessa ja nukkui kotona eikä pistä pahakseen vaikka minulla on kavereita.
Aulassa yllätti virkatuista kukkaisista tehty kollaasi, aika vaikutava, mutta jotenkin amatöörimäinen ajankuluke. Näyttelyhallissa luvattiin olevan muurahaismaailmaa, mutta tyhjät laatikot ja muoviletkut nähtiin, muurahaiset jäivät arvoituksisksi, onko niitä ollut ja missä ne sitten piileksivät. Vaikka kuinka yritti tiirailla ei ollut kotosalla laatikoissa muurahaisen muurahaista.
Kierrätysmateriaalia oli valtava ihmissyöjäkasvia muistuttava tekstiilikollasi, joka oli kauhea.
Harmaissa paperimassapalloissa oli piilossa pienoismaailma joka oli tehty pienistä muovisista leikkilurangoista. Ne luurangot oli aseteltu puuhastelemaan … Tuli siitä mieleen jotenkin meksikolaisten jutut ja toisaalta uusi versio niistä vanhoista taidelaatikoista(Esim tait.Harri)
Näyttelyn jälkeen jo hiukoi, kaverini ehdotti vanhan kaupungin ravintoloita tai sitten kiinalainenkin olisi käynyt. Kiinalainen ruoka on hyvää, mutta Rantakadulla oli avoinna uusi ravintola jossa tarjottiin pastaa ja pizzoja suomalaisilla mausteilla. Valitsin graavisavulohipizza, kaverini savuporotäytteisen. Palanpainikkeena otimme taon valkkaria, se oli pehmeän makuista. Kaverini oli kuin paniikissa ja rikkoi juomalasin, mitä se mahtaa tarkoittaa. Sirpaleet tuovat onnea…
Vatsat täynnä piti vielä saada kahvia tai jotain jälkkäriksi. Valitsin laivalaiturin viimeisen kahvion ja söin pehmiksen, kaverini tyttyi kahviin. Kahviosta siirryimme Joelle, jonne sitten oli treffit sen paikkakuntalaisen runoilijan kanssa. Se oli mielenkiintoista. Mies oli laihaa leveäharteista tyyppiä, aika pitkä. Kädet pitkäsormiset ja iho karvainen. Pitkä harteille ulottuva tummahko paassitukka ja kasvoilla kärsivä ilme. Hymyillesssään hän paljasti karieksesta värjäytyneet hampaat. Kuusi runokirjaa minulle kerrottiin hän on julkaissut.
Hän tuli paikalle kyynärkeppiin tukeutuen ja kainalossa vanhempi naishenkilö, naapurista tuttu kerrottiin. Se nainen kertoi olevansa kotoisin Strömsöstä, valokuvaaja ja on ottanut kuvia paikallislehteen ja poltti tupakkia kuin korsteeni. Hänellä puuttui hampaita ja yllä oli lököttävät housut ja valju löysä neule langanlaihan vartensa peittona.
Tapaaminen meni aika hyvin, siinä juteltiin tovi rauhallisesti. Jätin ryhmän koska olin jo etukäteen suunnitellut iltaohjelmaksi kirkkokonserti Tuomiokirkossa. En jäänyt seuraamaan kuka meni kenenkä luo …
Konsertissa esiintyivät Raivo Tarum ja Imbi Tarum Virosta. Heillä oli ohjelmana Barokki ”Konsertti Dialogissa”. Saimme tietää minkälaisia soittimia ovat sinkki ja barokkitrumpetti. Sinkki on puupuhallin jonka ääni muistuttaa ihmsääntä. Barokkitrumpetti muistuttaa nykytrumpettia mutta on alkeellisempi. Konsertissa oli dialogia laulajan ja sinkin kanssa, se kuulosti hauskalta. Taiteilijat olivat pukeutuneet ajanmukaisesti barokkivaatteisiin ja musikki oli 1600-luvulta. Konsertti oli onnistunut ja yleisö viihtyi. Keskiaikateema sopii hyvin tuomiokirkkoon.
Torstaina.