Olen shamaanitietoutta opetellut ja opiskellut vuoden verran korona-taudin riehuessa maailmassamme kaikesta huolimatta. Lähdin täydentämään osaamistani viikolla 27 Yläneelle. Yläne sijaitsee Lähellä Turkua. Suunnittelin kurssimatkan huolella, lähdin itsekseni ja menin julkisilla, bussilla ja junalla ensin kotikaupungistani Porvoosta Helsinkiin, Helsingistä Turkuun ja Turussa olin yötä hotellissa. Turusta menin seuraavana päivänä toisen kurssilaisen kyydissä autolla ja palasin samalla tavalla paitsi että en jäänyt yöksi Turkuun. Kurssi kestäisi kolme päivää perjantaista sunnuntaihin. Kurssipaikkana oli mökki saunoineen metsän keskellä ja meille oli luvattu ruokailut.
Kurssin opettaja ja järjestäjä oli Hanna Ojanen ”Luova Polku” ja kurssilla oli munkana neljä osallistujaa: Kati, Mia, Jenni ja kirjoittaja.
Tähtisade
Turusta minua odotti kyytiin M. joka ajeli Ahvenanmaalta ja oli lupautunut ottamaan minut kyytiin sieltä. Sattuneesta syystä (kirjoitan siitä toisen sivun Rantapallon Tähtisadetikku-blogiini). Kuitenkin pääsimme kunnialla matkaan ja älypuhelimen navigaattorilla löysimme perille ja siellä jo meidät otettiin vastaan ja majoittauduimme mökkiin jossa viikonloppukurssi olisi. Mökin alakerrassa oli neljä pientä makuuhuonetta ja parvella kaksi makuutilaa parven sivuilla. Parvella keskellä oli tila kokouksen pitoon, istuisimme lattialla patjoilla tiipiityyliin. Valitsin oman makuupaikan parvelta, arvelin että se olisi rauhallinen nukkumapaikka, ja niin olikin.
Shamaanikurssilla perehdyimme suomalaiseen shamaanikulttuuriin käytännössä, puhuimme yrteistä, teimme tuoksupullot, ja sidoimme suitsukenippuja suomalaisista kasveista. Teimme yrttiamuletit peurannahasta ja vietimme aikaa metsässä luonnon keskellä. Iltaisin saunoimme. Hanna laittoi ruuat valmiiksi ja lämmitti saunan sillä välin kun mietiskelimme metsässä ja etsiskelimme yrttejä. Meillä oli myös hyvin tunnelmainen uudenkuunjuhla metsässä. En kirjoita sen enempää näistä, koska jos olette kiinnostuneita shamanismista ja shamaanirummuista on teillä mahdollisuus itse osallistua näille kursseille joista on ilmoiteltu netissä ainakin FC- tapahtumat sivulla.
Teimme rummuttaen sielunmatkoja, selvitän tässä omat matkani sellaisena kuin ne muistan. Teimme useammankin rummutuksen mutta joskus sielu pysyy eikä matkaa näe, tässä kaksi mielenkiintoiempaa kokemusta kurssilla tehdyistä sielunmatkakokemuksista. Taapahtuma oli päihteetön ja sielunmatkakokemukset on harjoiteltua ”mietiskelyä”. Shamaanimatkoja ei pidä kokeilla itsekseen. Kirjoittajalla on Ohjaustoiminnan Artenomin tutkinto ja ”Kuntoutuksen tukemisen lähihoitaja” tutkinto ja appr Ilmaisukasvatuksessa kokemusta taidemaailmasta.
Metsässä kivien linja.
Sieluopas tarttui minuun ja veti ulos ovesta ulos polkua pitkin leijuin kohti läheisen pellon reunassa olevaa ojan piennarta jossa muutuit sammakoksi. Sammakkona selluin vettä pitkin isompaan veteen jossa tapasin silakan jonka selässä jatkoin matkaa. Uiskenneltiin merilevän joukossa, rakkolevän pallomaiset kuplat pitivät levää pinnan tuntumassa. Rannalla levien takana oli valtavasti sammakoita, samanlaisia vihertäviä sammakoita jotka parveilivat toinen toistensa päällä ja kiipeillen toistensa yli ja ali. Sammakot sanoivat että haluavat olla ystäväni. Leikin niitten sammakoitten kanssa kunnes lähdin kalan silakan selässä uimaan eteenpäin ja näin ison tonnikan. Auringon säteet paistoivat kuuman kirkkaasti veden ja levän läpi. Näin vedestä että rannalta valui kuumaa laavaa tulisena virtana ja palasin sieluoppaan tuomana takaisin mökille.
Kotiin palattuani huomasin että isoon kastelukannuun oli mennyt viisisenttinen sammakonpoika, se oli kuollut.
Nuotiopaikka
Lähdin sieluoppaan mukana , menin samaa reittiä pellon reunan ojanpientareelle. Sieltä käännyin metsäpolulle. Tiellä oli linnun mallinen pilvi joka muuttui isoksi linnuksi joka laskeutui taivaalta. Lensin linnulla korkealle metsän yläpuolelle, yli kaiken olevaisen kuin raketti. Olimme tiiviin vihreän viidakkometsän yläpuolella kun aloin laskeutua alaspäin, näin alhaalla kivisen ”jumalan” jolle oli tehty luontoalttari ja tulinuotio. Laskeuduin vielä alaspäin ja näin että alttarin edesä oli ryhmä ihmisiä, heillä oli tummanvihreän harmaiksi värjätty iho josta oma iho kuulsi läpi, kuin iho olisi ollut käsitelty savella. heillä oli mustat tuuheat vähän takkuiset hiukset, ja heidän ranteitten ja nillkojen ympäri oli keidottu kasvinauhaa ja heillä oli lehvistä kootut lannevaatteet ja pontsontapaiset. He tanssivat ja tanssiessa pontson liepeet levittäytyivät kuin siivet: ees takaisin tulta ja alttaria kohti jalkojen ojentuessa taaksepäin kummallisesti. Yksi heistä huomasi minut ja hänen kasvonsa vääntyivät surkeaan irvistykseen valkoisten hampaitten loistaessa kirkkaina. Siitä iso lintu jolla lensin meni tanssioitten ohi ja yli ja kohosille takaisin korkeuksiin, näin alhaalla joet, pellot, talot, kylät, kaupungit, vuoret ja laaksot, maisema vilisti kunnes olin takaisin mökissä.
Eli tanssi jonka näin, esitin sen muille shamaanikurssilaisille. Olen nuorena käynyt modernin tanssin kurssilla Tampereella ja olen koko ikäni harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän kaiken muun ohella. Eli askeleet oli :vvaihtoaskel – hyppy: vaihtoaskel-hyppy. Hypyssä jalkaterä kääntyy sisäänpäin kantapään osoittaessa sivulle. Hyppy-kohdassa ylävartalo kaartuu taaksetaivutuksena ja kädet siipinä taaksepäin. Askel-kohdassa kädet viedään eteen yhteen ja ylös ja vartalo taipuu eteenpäin taivuttaen. Kokeilkaapa.
Mitä merkitystä sielunmatkoilla on? Kautta aikojen shamaanit ovat tehneet sielunmatkoja taikarummun avulla. Se on performanssi-viihdettä, voi olla parantava vaikutus sielunonsolmujen selvittämisessä.
iso lintu, performanssi, sammakko, Shamaani, sielunmatka, suomalainen kulttuuri, taide, Yläne