Haettiin esiin terotettavat viikatteen terät ja sirpinterä, sekä keittiöpuukko. Tahkon vesiastiaan lisättiin vettä. Tahkoon oli kiinnitetty veivi josta sitä pyöritettiin ja tahkon alareuna oli vasiastiassa. Sain kiertää tahkon kun Pappa terotti teriä. Ne ensin käsiteltiin tahkolla ja vielä viimeisteltii terotus hinkkaamalla hienolla hiomakivellä terävääkin terävämmäksi. Tahkon lähellä oli risukasa ja potkin pienillä saapasjaloilla risuja ja mitä sieltä paljastuikaan? Risujen alla oli valkoista jäätä. Se oli hassua viisivuotiaan mielestä, kesäkuussa jäätä. Se lumi oli risujen alla jäätynyt kovaksi. Kotimäen talon pihan perällä oli vanha hirsirakennus, paja. Pajan keskellä oli vaikuttava ahjo tulen lietsomiseen tarvittava palje-väkipyöräsysteemi jolla hehkutettiin hiiliä ahjossa. Kun hiilille asetti isoilla pihdeillä raudanpalan ja lietsoi tulta niin rausanpala alkoi hekua, se pehmeni ja sitä pystyi takomaan. Raudanpalaa taottiin lekalla ja siitä syntyi luuko oveen tai vanteet kärrynjalakseen tai viikatteenterä. Pappa osasi mitä vain. Muut tekivät mitä osasivat mutta Pappa Matti Tuominen osasi ihan mitä vaan. Paja oli jännittävä paikka, viisivuotiaalle. Sinne ei saanut mennä yksin, pienestä ikkunasta tirkistelin kun muistin että olin siellä Pappan kanssa ollut takomassa. Kun kasvoin isoksi ei pajaa enää ollut, sen tilalle oli rakennettu traktoritalli. Ei tarvittu pajaa kun kaiken sai valmiina kaupasta. Viihdyin mummulassa kaikki kesät ja välillä talvellakin.
Pappa rakensi itse talona perintöpalstalleen, talon jolle antoi nimen Kotimäki, monitoimisuulin jossa oli heinäsuuli, navetta ja sikala ym tarpeellista tilaa, pajan ja saunan. Hän rakensi ne ja kosi mummuani Saimaa joka silloin oli vielä nuori nainen kanssaan uuteen taloon asumaan. Pappa oli töissä renkinä talossa jossa mummuni Saima asui tyttärenä. He kävivät vihillä ja valokuvassa Tampeella. Mummun myötäjäisiin kuului lehmä, astiasto, liinavaatteita ja makuuhuoneen kalusto, sekä keinutuoli ja senkki, ja hevosenkäyttöoikeus ikuisesti sekä luvattiin auttaa tarvittaessa. Ja niin he muuttivat Kotimäen taloon, saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä ja elivät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti. Pappa viljeli peltopalstoja, Mummu kasvatti juurikkaita ja kukkia ja salaattia, ja piti pyhäkoulua sekä hoiti lehmiä ja myi maitoa meijeriin. Lisäksi Pappa tienasi rakennustöissä välillä ja teki pienimuotoisia pajatöitä tilauksien mukaan. Niin se aika kuluu, enää ei ole mummulaa, Mummu ja Pappa lepäävät Vammalan hautausmaan ikuisessa rauhassa. Kotimäen talossa asuu nykyään Kotilahden Janne perheineen, serkkuni poika. Pappa lupasi, että kun kasvan isoksi ja otan miehekseni sopivan miehen hän sitten rakentaa minulle oman talon. Olin hänen mielestään Mummun näköinen ja samanlainen, ja koska mummu pääsi hyviin naimisiin pääsisin varmasti minäkin. Mutta löysin sitten pihamaalta neliapilan, ja minun sanottiin olevan onnekas. Sitten löysin niitä neliapiloita kokonaisen kimpun ja Pappani epäili että minulla on sitten isona paljon ihailijoita ja paljon miehiä. Ja voivotteli itsekseen. Ja neliapiloita löytyi yhä lisää. Ja niin siinä kävi, oli taipumusta löytää lähelleen viallisia ihmisiä… niin kuin neliapila on viallinen, kolme lehteä apilalla kuuluu olla -kohtalo auttoi tekemään elämästäni mielenkiintoisen ja elämisen arvoisen. Ei ikinä tiedä minkälaisia onnenkantamoisia vielä voi edestään löytää.
Lueskelin aikani kuluksi Kalevalaan liittyvää selvitystä Seppä Ilmarisesta, joka jumalolentona aikojen alussa suomalaisen mytologian mukaan osallistui maailman luomiseen takomalla taivaankannen, taivaankappaleet ja sateenkaaren sadetaivasta koristamaan, ja myöhemmin hän takoi kultaisen naisen ystäväkseen ettei tarvinnut yksin olla. Vaan oli metallinainen kova ja kylmä. Hän etsi kunnes löysi samanlaisen elävän naisen lihaa ja verta. 
Nyt meillä on oma pihapiiri jossa asun avomieheni kanssa seitsemättä vuotta. Ostimme vanhan talon, Källbå:n (Lähdekoti) jossa kaikki oli valmiina, melkein kaikki. Olen istutellut kukkia pihan piristeeksi, ruusuja, liljoja ja näin keväällä kukivia hyasintteja ja tulppaaneja, tien reunaa koristamaan orvokkeja ja annansilmiä. Piharakennuksen taa kasvaa pieni kasvihuone, viherhuone. Se tuotiin rekalla pihaan pakattuna pieninä palasina kahteen pahvilaatikkoon. Ja nyt kun A.K. (avomieheni) on ollut vuosilomalla niin hän aloitti koota kavihuonetta. Ohjeessa sanottiin että kasvihuoneen 7neliömetriä kokoaa viidessä tunnissa. Nyt sitä on koottu viidettä päviää. Ohjeet kokoamiseen on ihan hyvät, mutta välillä sataa vettä ja sitten täytyy pitää miettimistaukoja, on se haastavaa. Itse en ymmärtänyt piirroksista yhtään mitään ja ole valillä auttanut A:ta kiinnipidähenkilönä että on saatu kiinnitettyä pitempiä listoja ja ikkunapaneeleja. Kyllä siitä hyvä tulee… arvelen, ajan kanssa. Ja pihakuusi kukkii punaisin kukin, ja keltaisin kaksineuvoinen kun on.
Terveisiä Helvetistä tuli eilen. Keisarinlilja kukkii komesti, mutta mitä siellä lehdillä näkyy? -mietin ja katsoin tarkemmin, ei voi olla totta, liljapiruja. Noita kirkkaanpunaisia puolen ssentin mittaisia kauniita hyvönteisiä. Ne lisääntyessään voivat tuhota koko Suomen sipulisadon, Voi että sentäs, mietin. Hain sisältä lasipurkin jonka pohjalle laitoin etikkaa ja aloin tiputella kirkkaanpunaisia pahan alkuja pois päiväjärjestyksestä. Neljä tai viivi vuotta sitten liljakukot oli todellinen ongelma ja ne lisääntyivät puutarhassa kun alkuun en uskonut että moinen koristehyönteinen voisi olla vaarallinen. Se on yksi ja kaksineuvoinen ja munii kuoltuaankin ja hyönteismyrkytkin tehoaa vain jos ne saa otuksen suuhun. Jos otuksen tappaa niin se munii kuoltuaankin ja munista kuoriutuu oranssinpunaisia toukkia jotka syövät sipulinlehteä ja kakkaavat ympärilleen mustan kokkareen ja jatkavat syömistään kökön sisällä. Ja ne lisääntyvät vauhdilla je lentävät tuulen mukana kun ruoka vähenee seuraaville sipuliapajille. Ajankulua riitti koko kesäksi kun metsästin niintä piruja ja niitten kauheita kökkötoukkia, ettei ne pääsisi leviämään kenenkään pelloille.
Aamulla usein juon aamukahvini terassilla, ja katselen kukkaistutuksia ja kuuntelen linnunlaulua. Maailmamme on vielä olemassa toistaiseksi.
Ilmarinen, kasvihuone, liljakukko, seppä, tahko