Keskikoulun viimeisellä luokalla, Tammerkosken tyttölyseossa opiskelin 35 muun nuoren naisen kanssa yleissivistäviä aineita sekä kotitaloutta ja taideaineita kuudennella luokalla, olimme 15-17 vuotiaita. Meillä oli tehtävänä tärkeä valinta koko loppuelämää ajatellen. Mitä seuraavaksi: lukio, ammatilliset opinnot tai töihin, tai vaikkapa naimisiin? Jakaisen täytyi tehdä oma valintansa itse. Se oli vaikea tehtävä. Koko talven ajan mietin mahdollista loppuelämää, tai onko sitä. Meillä oli jopa oppiaineena ammatinvalintaa yhteiskuntaopin tunneilla. Kävimme läpi erilaisia aloja ja ammatteja, pari oppilasta pääsi työvoimatoimiston järjestämään ammatinvalintatestiin, minun piti valinta saada tehtyä itse. Mietin vahvuuksiani, missä kouluaineissa olen hyvä, missä kouluaineissa oen kiitettävä tai erinomainen. Oli hyvä laulamisessa, kuvaamataidossa, maantiedossa ja biologiassa, sekä kemiassa ja fysiikassa.
Olin kuusihenkisen perheen kolmas lapsi, ja kolmannella lapsella voi olla kolmannenlapsensyndroomaoireyhtymä, eli ei halua tehdä mitään kun vanhemmat sisarukset on tehneet tai toisinpäin. Enempi opiskelu ei paljoa houkutellut ja näin ollen lukio ei silloin kiinnostanut. Kotona puhuttiin television asioita kun äitini Irja Saima Helena Kyrölä oli päässyt TV -2:n studioille siivoustyöhön, isäni Olavi Leander Kyrölä. työskenteli Tampereen kaupungilla autonkuljettajan virassa mutta pääosin käytti kauhakuormuria puistolla kesäisin ja talvisin oli lumityössä lumiauraajana ja lumikarhuna. Minut keväällä pyydettiin vanhempien kanssa keskustelemaan olohuoneeseen jossa vanhempani istuivat totisina sohvalla. Minulla oli lomake joka piti täyttää ja viedä kouluun, se käsitteli koulutuksen jatkosuunnitelmia. Vakavat kysyvät silmät ja: jos lukioon ehdotti isä. Sanoin siihen itsevarmasti valintani tehneenä: en mene lukioon vaan ammattikouluu ja luen laborantiksi. Se merkattiin sitten lomakkeeseen.
Laborantti, laboranttilinjalle Pirkanmaan ammattikouluun oli aika paljon pyrkijöitä, toista sataa mutta kurssille otettiin neljätoista oppilasta. Tein parhaani pääsykokeissa niin pääsin kuin pääsinkin opskelemaan ensiyrittämällä. Seuraavana syksynä aloitin koulun, Samalla kurssille sain Tammerkosken lyseosta luokkakaveerini T.K:n jonka kanssa olimme työpari laboraatiossa seuraavien kahden vuoden ajan.
Ammattikouaika meni nopeasti, kaikkien vaikeuksien ja kommervenkkien jälkeen valmistuimme kunnialla. Valmisstuttuamme luokkamme lahjoitti viina-arpajaisilla ja pullanmyynnillä kerätyt luokkaretkiarahat sotaveteraaneille ja kaikki lähdimme omille teillemme kohti omaa elämäämme. Kesän vietin maalla isovanhempien Paavo Matias (MAtti) ja Saima Esteri Helena Tuomisen luona Tyrväällä Kotimäen talossa, autoin heitä juurikasmaan hoidossa ja lueskelin vintissä vanhoja romaaneja ja pääsin samanikäisen serkkuni T.K::n kanssa festareille katsomaan Dannyä ja Armia. Serkkuni kävi lukiota sosiaalituella ja meni ylioppilaaksi päästyään naimisiin ihanan Reunalansa kanssa joka oli ison Farmin nuorempi poika. (Hän elelee leskenä, sai kaksi lasta). Olen tavannut Tyrvään sukulaisia viimeksi enoni Tapio Tuomisen ja tätini Liisi Kotilahden hautajaisissa.
Syksyllä sain ensimmäisen laborantinpaikan Tampereen Yliopiston Biolääketieteen laitokselta, jossa myös vanhin siskoni Eija Sirkkaliisa Kyrölä oli töissä konttorissa. Eija suupalttina oli kertonut kaikki asiansa työkavereilleen ja näin siellä tiedettiin että olin valmistunut laborantiksi. Ja minua pyydettiin sinne töihin, koska sisareni oli tunnollinen, ahkera, lojaali ja huolellinen niin luultiin että olisin samanlainen.
Laborantti Päivi
Niihin aikoihin muutin ensimmäiseen asuntooni. Sen hommasi äitini, kun oli kyllästynyt aikuiseen kotona lojuvaan naikkoseen vaivoinaan. Hänen työkaveriltaan siellä televisiossa oli vapautunut yksiö Tampereen keskustassa, vuokrayksiö ja minä sen sitten sain. Isä lainasi työkaverinsa pakettiautoa että saimme tavarani muutettua sinne yksiöön, se oli ison kerrostalon kuudennessa kerroksessa ja kotinani parin seuraavan vuoden ajan. Sain irti säästöistäni että ostin sohvan ja kirjayllyn ja television ja ompelukoneen. Ja ajanvietteet kuten tori, ravintolat, teatterit ym sijaitsivat kävelymatkan päässä. Puhelinta minulla ei silloin ollut, mutta posti ja lennätin oli myös lähellä, sieltä soittelin tarpeelliset puhelut, Biolla olin laboranttina palkattuna lääketieteen apurahoilla eri osastoilla neljä vuotta, työ oli vaativaa ja haastavaa, työkaverit oli muita laborantteja, laboratoriomestareita, lääketieteen opiskelijoita ja lääketieteellisiä tutkijoita, sekä myös konttorinväki.
Laborantti-nimike on joskus sekoitettu laboraattori-nimikkeeseen. Laboraattoriksi päästäkseen pitää olla akateeminen tohtoriksi väitellyt, laborantti oli ammattikoulututkinto. Kaikki tunsivat toisensa, 1980- luvulla Tampereen Yliopiston lääketieteellinen tutkimusosasto oli nuori ja perinteitä vasta luotiin. Toimitilat olivat alkuun niukat, nykyäänhän tilanne on jo erilainen. Minulla oli silloin poikakaveri, komea Keijo Tapio Vainikka.
K.V. uittamassa kauko-ohjattavaa pienpurjevenettä.
Hänellä oli muutama muukin tyttöystävä. Kerran hän kiipesi asuntooni kerrostalon kuudennessa kerroksessa ränniä pikin kuin apina, osoittaakseen kuinka paljon minusta tykkäsi. Siellä hän kolkutteli parvekkeen ovea niin että melkein sain sydänhalvauksen. Pääsin kihloihin kultaisella rannerenkaalla, sileä leveä rengas symboloi hänen aikomuksiaan.
K.V.N kanssa asuinkin muutaman vuoden, erään omakotitalon yläkerta-asunnossa vuokralla. En päässyt naimisiin pleiboityyppisen K.V:n kanssa, hän oli työssä metallialalla ja sittemmin kiinteistönhuoltoalalla, en ollut riittävän varakas naimisiin. Niin, parhaansa hän yritti, ei käynyt koskaan vieraissa, tutuissssa vain. Heh heh. K.V. kuoli parikymmentä vuotta sitten, suremaan jäi poikansa ja Sirke ja Tatjana, ettei Nataliakin leveine pehvoineen. Laborantit ei ainakaan Tampereella paljoa tienanneet, se oli yleensä alan sopimuksen mukainen vähimmäispalkka. Niin että en saanut silloin kokoon talorahoja kun tilini tarvittiin päivittäisiin kuluihin ja vuokranmaksuun. Tampereella on yleenä ollut tapana että naiset hommaavat kodin, ja miehet on siellä sitten vain asumassa, (varsinkin jos miehenään on pleiboityyppi.)(Nykyinen kotitalomme on ostettu elinkumppanin kanssa puoliksi perintörahoilla).
Sairaalalabran töihin tutustuin myös TAYSin PAT-labrassa jossa valmistettiin histologian ja sytologian preparaatteja nk. slide-laseja lääkäreille diagnoosien tekemistä varten. Tai oikeastaan sairaalan nimikkeitä olivat laboratorioapulainen ja myöhemmin Hatanpään sairaalassa terveyskeskusavustaja. Lääkärit jakoivat oman työnsä artefakta-osuutta laboranteille, ja näin minäkin työllistyin nuorena kunnes tulin allergiseksi kemikaaleille, kemikaaliallergia onneksi paranee kun loppuu altistus.
Se siitä sairaalatyöstä, ja luin sitten ohjaustoiminnan artenomiksi ja vielä kuntoutuksen tukemisen lähikseksi. Laboranttiajalta sekä töistä että toiminnastani Laboranttiliiton Pirkanmaan laboranttiyhdistyksessä sekä laboranttipäivätvaliokunnassa sain paljon tuttavia, sekä nykyinen hetero elinkumppani
ammatinvalinta, Kotimäki, Laborantti, TV2