MEKSIKOSSA LOMATATKALLA
Matkalla maapallon toiselle puolelle lomalle J.F.Kennedyn kautta.
Paikka jossa on turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat. Paljon kulttuurinähtävyyksiä ja turistiystävällinen ilmapiiri.
Ensimmäisen kerran kävin Meksikossa kun olin San Franciscossa kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla oli mahdollisuus poiketa lomalle pariksi päväksi, ja Hawaijin, Karibian ja Grand Canyonin sijaan valitsin Puerto Vallartan joka sijaitsee Acapulcossa. Silloin päätin palata takaisin ajan kanssa tutustuakseni oudon maan vanhaan kulttuuriin.
Elinkumppanini sai työnantajan lahjana 30 vuoden palveluksesta 2 vk lomaa, ja hän myös innostui ajatuksesta käydä Meksikossa. Selasin RCI:n sivuja, Meksikon Itä-rannikolla etelässä sijatsee Yukatanin niemaa ja sitä kehuttiin ihanien ilmasto ja luonto-ominaisuksien vuoksi ideaaliseksi loma-kohteeksi. Meksiko on toisella puolen maapalloa eli hyvin kaukana ja päätimme saman tien olla kolme viikkoa kun niin kauas lähdetään, onneksi se järjestyi. Varasin lennot ja hotellit Internetin kautta.
Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen olin vielä huonokuntoinen, mutta pystyin kävelemään ja arvelin että selviän varmasti. Leikkaushaava on iso ja se ei vielä ollut mennyt yhteen keskeltä, joten uiminen oli tämän matkan kohdalla unelmaa. Voimani olivat vähissä, mutta otin mukaan pienemmän matkalaukun ja kevyitä matkatavaroita. Toki sain laukkuun sopimaan viidet erilaiset kengät, koska jaloissani on ongelmaa, kenkiä usein vaihtamalla jalkaongelma poistuu.
Lento kesti ikuisuuden, tai siltä se tuntui. Ja lentokoneen vaihto New Yorkissa J.F.Kennedyn kentällä oli helppo, ja lentokenttähenkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Ja nyt meistä on kuvat ja sormenjäljet USA:n rekisterissä, ne otettiin kaikilta matkatarkastuksen ohittaneilta. Käsitavarana kantamani reppu haluttiin tarkistaa ja tullivirkailija tarkkaan kävi läpi kaikki mitä repussani oli. Kipulääkkeet OK. Kenkiäni hän ihaili, huomautti että toilettilaukku aurinkorasvoineen olisi pitänyt pakata matkalaukkuun. Sitten hän toivotti antoisaa lomaa hymyillen.
J.F.Kennedyn lentokenttä on hauska, siellä on useita isoja terminaaleja ympyrän kehässä ja niitä yhdistää kaksiraiteinen juna joka menee kumpaankin suuntaa. Meillä oli kommelluksena että olin katsonut väärin lentolippua ja kiersimme siitä syystä junalla ympäri lentokenttää kunnes luin lipun uudelleen ja näin että jatkolentokone lähtee samasta terminaalista kuin minne tulimme. Sinne oli meidän matkalaukutkin otettu, kyllä meitä nauratti.
New Yorkissa oli kylmä, ja satoi runsaasti lunta. Jatkolentoa jouduimme odottelemaan kun lentokone odotteli jäänsulatusta toista tuntia. Koneessa oli kuitenkin reilusti tilaa ja pystyimme lepäämään tuplapenkeillä.
MEKSIKOSSA
Oli puoliyö kun laskeuduimme Cancunin lentokentälle. Meille järjesti matkat taksilla hotelliin ja paikan päälläkin Enrico, sillä ehdolla että käymme paikallisessa myyntiesittelyssä. Hotellimme ensimmäisen viikon oli DosPalayas, (kaksi rantaa koska se sijaitsee kapealla kannaksella rannalla). Hotellihuone oli tavallinen, parveke olisi voinut olla. Aamiainen kuului hotellin hintaan. Meksikossa on tapa laittaa turisteille ranteeseen tunnistusranneke kuin sairaalassakin on. Siinä ei ole asiakkaan nimeä, mutta hotellin nimi ja tunnistenumero. Rannekkeilla pääsee turvatarkistusten ohi ja niillä saa muutkin tilaamansa palvelut. Turvallisuus on tärkeä asia niin matkaajille kuin turismissa työskenteleville. Lomallamme ei tapahtunut mitään vahinkoja eikä attentaatteja.
Ruoka oli paljon hedelmiä, maissitortillaa, merenherkkuja, broileria tai possua. Paikallisia viinejä ei ollut yleensä tarjolla, Tequilaa ja Mezcal-drikkejä tarjoiltiin. Joka päivä söimme eri paikassa ja maistelimme paikallisia makuja. Yleensäottaen ruoka oli hyvää, laihduin pari kiloa.
Liikuimme alkuun kerran pari taksilla, kunnes opimme käyttämään paikallisia Collectivo-kuljetuksia. Niissä oli taksa pari taalaa taksin kahdenkympin sijaan. Joskus odottelemiseen kyllääntyneet taksitkin ottivat matkustajia collectivon hintaan. Lähin kaupunki ekalla viikolla oli Cancun, siellä kävimme syömässä ja shoppailemassa.
Toisen viikon vietimme Playa del Carmenin lähellä Mayan Rivieralla eli Quantana Roo:lla. Asuntomme oli Mayan Palace Resort RCI:n vaihtona kaksi viikkoa, se oli kaksi huonetta ja täydellisesti varustettu minikeittiö. Rantahotelleissa on kaikissa sekä uima-altaat että merenrantaa. Paikkakunta on alun perin vulkaanista aluetta joten rannan valkoisen puuterihiekan seassa oli lasinsirpaleen teräviä vulkaanisia kivimuodostelmia siellä täällä. Myös järjestettyä ohjelmaa oli toisin sanoen niihin oli mahdollisuus osallistua. Päivällä oli Zumbaa, aerobickia, salsaa, vesilentopalloa, bingoa ja lapsille oli omia kerhoja. Tosin en leikkauksenjäljiltä huonokuntoisena voinut ohjelmiin osallistua. Iltaisin oli rantapartyjä, ja illallisjuhlia. Ennen lähtöämme osallistuimme hienoon hotellin järjestämään Mexon Partyyn jossa tarjottiin puffet-päivällinen ja taidokas vauhtia täynnä oleva showdance-estys.
Paikalliseen kulttuuriin tutustuimme monilla retkillä joihin osallistuimme. Ostimme retket rantakaupungin pienistä matkatoimistoista, joissa ne olivat puolta halvempia kuin hotellin kaupassa, yleensä niihin sisältyi opastus englannin kielellä ja ruokabuffet. Apuna meillä oli Lonely Planetin matkaopas.
Erityisen ylpeitä Maya-kansa oli heidän omasta kalenterista. Retkiä teimme nähdäksemme pyramideja, niitä on yllättävän lukuisia. Isoin Chicen Itza kaupunki on rekonstruoitu sen verran kun sen omaa materiaalia on saatu kokoon, Muut nähtävyydet näimme luonnon valtaamina.
Pyramidikaupungeissa eläneitten ihmisten asioista ei ole varmaa tietoa olemassa, kaikki on arvattua. On säilynyt kirjoituksia, suurimman osan espanjalaiset valtaajat ovat tuhonneet valloituksensa aikana. 70 % kansasta on Maya.kansaa, loput espanjalaisten valtaajien jälkeläisiä. Mayat olivat muuttaneet pyramidi-kaupungeistaan viidakkoon kauan ennen espanjalaisten tuloa, heidän maailmanloppunsa on siis jo kaukaista historiaa.
Meille kerrottiin että kouluissa opetuskieli on espanja. Mayakansalla on oma kielensä, mutta heillä ei ole vieläkään yhtenäistä kirjakiltä, vaan sen sijaa n. 2000 hieman toisistaan poikkeavaa puhuttua murretta. Englannilla selviää Meksikossa kun siihen liittää elekieltä, Onhan suurin osa turisteistakin USA:sta.
Teimme tutustumisretken Isla Mujeresille, sinne pääsee lautalla HotelZone:n laiturista. Sen rannoilla voi sukellella ja ottaa aurinkoa. Rantoja on kilometritolkulla, pienin välimatkoin on rantaravintoloita.
Isla Gozumel on isompi saari. Siellä vietimme yön keskustan pienessä Eden-hotellissa. Illalla kävimme viihtymässä San Miguelin yössä. Seuraavana päivänä vuokrasimme edullisen Jeepin hotellin lähellä olevasta vuokraamosta, Jeepilä ajelimme rannoilla joilla oli mahdollisuus snorklailla ja pääsimme saaren keskellä olevaan ulkomuseoon, jossa yllätysyllätys taas näimme pyramidin.
Sattumaa oli että osuimme Meksikoon karnevaalien aikana. Kolmipäiväinen katolisen kirkon karnevaali ennen paaston alkua on tärkeä tapahtuma paikallisille kristityille. Saimme nauttia karnevaalitunnelmista Del Carmenin yössä. Sambakulkueet, yömarket, olutteltta ja näytöslava tanssiesityksineen oli viihdyttävää. Poliiseja oli paljon takaamassa turvallisuutta.
Otimme paljon valokuvia, meillä oli kummallakin omat kamerat mukana. Kotiin päästyämme tein niistä internet-valokuvakirjan. Sitä on mukava selailla ja muistella matkalla kokemiaan ihania ja mielenkiintoisia asioita.
Cancun, Chichen Itza, Gozumel, ISla Mujeres, Meksico, Mezcal, Playa Carmen, Quantana Roo, Shian Khan, Snorklaus, Tequila, Tortilla