Pihaan tuotiin koivuja, noin puolitoista kertaa miehen mittaisia. Ne koivut pystytettiin renkaaksi pihamaalle, lehtimajaksi. Lehtimajaan vietiin penkit ja pöytä. Lehtimajassa nautittiin juhannusajan kahvihetket ja pidettiin mehukekkerit.
Juhannusruoka oli meillä tavallista ruokaa. Perunoita, uusiaperunoita jos niitä jo oli. Yleensä pellonreunaan aina istutettiin muutama nk. ”hätäperuna” jotka kasvoivat kuin hädällä valmiiksi keskikesän juhla-aterialle. Sallaattia eli juures-perunasalaatti, lehtikananmunasalaatti etikkaliemellä ja sitten mitä nyt sattui olemaan.
Usein meillä oli isän kalastamaa ja itse savustettua tai paistettua kalaa.
Lehtimajassa syötiin edellisen kesän säilöttyjä pullokarviaisia, eli raakoja punaisia karviaisia sokeriliemessä. Ne olivat kirpeän makeaa herkkua, juomana oli simaa sekä itsepantua kotikaljaa.
Meitä oli paljon, serkuksia ja pikkuserkkuja kun meidän Saima-mummu piti pyhäkoulua myös juhannusaamuna. Siellä kaikui suvivirsi vihreän lehtimajan sisällä kirkkailla lapsenäänillä koko alueen yli Kotimäeltä.
juhannus, karviainen, koivu, mummula