Mitä onni oikein on?
Aamulla pakkasin kassiin jumpakengät ja lukuromaanin ja lähdin ulos. Mies meni töihin aamulla. Ensin kuntokeskukseen kuntosalille. Minulla on ’personal treineen’ tekemä ohjelma kuntosalilaitteille ja tein tunnollisesti melkein koko ohjelman. Siinä on huomioitu vatsalihasten voimistaminen. Tammikuussa tehdyn operaation jäljiltä vatsa ”roikkuu”. Käytän kevyttä housuliiviä vatsan tukemiseksi mutta toivorikkaana jumpaan säännöllisesti jos lihakset vielä voimistuvat. Pientä edistystä on tapahtunut ja alavatsaa ei niin paljon enää kivistä jumpan jälkeen ja pystyn nousemaan istumaan ottamatta tukea käsillä.
Salitreenin päätin kaksikymmenminuuttiseen crostrainerilla. Keli oli intiaanikesän luokkaa, hautovaa. Kävelin Porvoonjoen yli Sikosaareen jossa on lintutorni. Siellä ei olut ketään joten jäin sinne ylätasanteelle lueskelemaan. Pari tuntia luin loppuun suomalaisen jännärin josta tuli samanlainen olo kuin jenkkikauhuleffoista eli jäi vähän ymmälleen.
Palatessa näin metsäpolun reunalla pienen karvarouskusienen ja lähdin lähimaastoon tutkimaan asiaa että löytyisköhän sieniä muitakin. Ja löysin metsän lahjan joka oli keltarouskuja ja karvarouskuja, pari tattia ja pieniä kangassieniä sain reppuni täyteen. Ja sitten löntystin kotiin. Tein sienistä sienikeittoa. Loput pakkasin ryöpättyina pakastimeen (neljään ruokaan sieniä sain säilöttyä).
Olin onnellinen löytämistäni sienistä. Niiistä tuli ihana tuoksu kun niitä keitin.
kourallinen pilkottuja sieniä
pieni sipuli silputtuna
avomaan kurkku kuorittuna ja silputtuna
lihaliemikuutio
3dl vettä
2rkl vehnäjauhoa
parmesaanijuustoa
Sipulit kuullastetaan, lisätään puoleet vedestä: sienet, kurkku ja lihaliemikuutio. Suurustetaan keitto veteen sekoitetulla vahnäjauholla. Keitetään miedolla lämmöllä 5min. Lisätään maun mukaan parmesaanijuustoa raastettuna.