Meillä oli jopa oppiaineena ammatinvalintaa yhteiskuntaopin tunneilla. Kävimme läpi erilaisia aloja ja ammatteja, pari oppilasta pääsi työvoimatoimiston järjestämään ammatinvalintatestiin, minun piti valinta saada tehtyä itse. Mietin vahvuuksiani, missä kouluaineissa olen hyvä, missä kouluaineissa oen kiitettävä tai erinomainen.
Töitten jälkeen oli rättiväsynyt, ja nukuin yöni kuin tukki. Siihen aikaan potilasnostureita ei ollut ja potilaat siirrettiin hoitajan hartiavoimin. Olin valmistautunut raskaaseet työhön käymällä kuntosalilla jossa keräsi voimaa ja bodyä. Se oli oikeastaan antoisin ja rankin työkokemus, missä ikinä olen ollut. Opin paljon ihmisyydestä ja opin mitä tarkoittaa ihmisten tasavertaisuus, se ei ole niin yksinkertaista.
Muutin Helsinkiin vuosituhannen vaihtuessa. Etsin omaa paikkaani uudessa elämässä, takana neljän vuoden opiskelu ja kaikenlaista sekamelskaa, No mitä sitten? Nelikymppinen Tampereelta muuttanut artenoomi oli siinä vaiheessa ihmeissään. En kokenut mahdolliseksi kilpailla taidealan työpaikoista nuorison kanssa. toivoin että jos minut olisi ”löydetty” johonkin mahtavaan asiaan, mutta niin tapahtuu vain elokuvissa.
artenomi, Eeva Susi teatteri ry, taide, teatteri, työvoimatoimisto